maanantai 8. toukokuuta 2017

Uuden kynnyksellä

Tämä on ollut hieman mystinen kouluvuosi. Perustyö on ollut hyvällä tavalla samanlaista kuin ennenkin, mutta jotkin jutut, kuten blogikirjoittelu, ovatkin sitten jääneet vähemmälle. Olen ihmetellyt asiaa itsekseni, mutta päättänyt olla ottamatta siitä stressiä. Kyllä sitä tekstiä taas pukkaa, kun on jotain sanottavaa ja vireystaso kohdallaan.

Vaihdan uuden lukuvuoden alkaessa koulua oltuani 14 vuotta samassa työpaikassa. Koen erittäin ristiriitaisia tunteita juuri nyt. Olen viihtynyt nykyisellä koulullani erittäin hyvin ja työporukasta on muodostunut tiivis ystäväjoukko, ainakin minä koen näin. Hyvän ja lämpimän ilmapiirin aistivat ja siitä mainitsevat miltei kaikki vierailijat. Mikä siis sai minut hakeutumaan pois?

Valmistuin luokanopettajaksi vuonna 1996 oltuani jo vuoden sijaisena. Kahta äitiyslomaa ja yhtä vuorotteluvapaavuotta lukuunottamatta olen ollut työssä siitä saakka. Ja nyt siis miltei 15 vuotta samassa paikassa. Kaikki kolme kouluani ovat olleet vanhoja kyläkouluja ja nyt menen upouusiin tiloihin. Se on tietysti yksi suuri muutos. Eniten tähän on kuitenkin vaikuttanut se, että haluan kehittyä opettajana koko ajan. Tuntuu, että olen ammentanut nyt niin paljon hyvää, mitä nykyinen ympäristö voi tarjota. On siis aika haastaa itseni uudessa paikassa.

On hyvä joutua tarkistamaan omia mielipiteitään ja käytänteitään ja myös saada ympärilleen paljon aiempaa suurempi työyhteisö. Paljon muita opettajia, joiden kanssa tehdä erilaista yhteistyötä. Olen ollut erittäin hienossa tilanteessa nämä viime vuodet, kun minua on ympäröinyt päättäväisesti koulun parasta ajatteleva opettajakunta, muusta henkilökunnasta puhumattakaan. Yhteistyö on ollut yleensä helppoa ja palkitsevaa.

Nyt uuden yhtenäiskoulun syntyessä meiltä kaikilta vaaditaan paljon. Tulee olemaan mielenkiintoista havainnoida omia reaktioitani eri tilanteissa. Mahdanko olla kovinkin ujo kymmenien opettajien opettajanhuoneessa? Miten ihmeessä opin edes murto-osan oppilaiden nimistä? Miten tuleva luokkani ottaa minut vastaan? Kuinka selviydyn digitutorin pestistä? Muistanko ottaa avainlätkän aina mukaan? Tähän saakka olen pärjännyt ihan tavallisilla avaimilla...

En ole vuosikausiin ollut ensimmäisen luokan opettaja, joten minulle tulleet oppilaat ovat aina olleet ainakin jossain määrin tuttuja välitunneilta tai koulun yhteisistä tilaisuuksista. Vaikka nyt on tulossa neljäs luokka opetettavaksi, en tällä kertaa tiedä heistä vielä mitään muuta kuin lukumäärän ja luokka-asteen. Pidän toki vielä siirtopalaverin heidän nykyisen opettajansa kanssa, mutta on tämä joka tapauksessa hyvin erilaista kuin vuosiin.

Aikamoinen hyrskynmyrsky päässä...