lauantai 17. tammikuuta 2015

eTwinning - käytännön kansainvälisyyttä uuden OPS:n hengessä


eTwinning täyttää 10 vuotta

Minä olen ollut mukana reilut 9 vuotta, melko alkumetreiltä siis. 

Mutta mistä ihmeestä oikein puhun?



eTwinning käynnistyi vuonna 2005 Euroopan komission eLearning-ohjelman päähankkeena. Alunperin tavoitteena oli käsittääkseni löytää Euroopasta 6000 opettajaa, jotka alkaisivat toteuttaa erilaisia projekteja oppilaidensa kanssa hyödyntäen internettiä. Nykyään rekisteröityneitä käyttäjiä on noin 288 000 ja projekteja on lähes 5500 kahden tai useamman koulun välillä. Yhteensä projekteja on ollut melkein 40 000. Vuodesta 2014 eTwinning on ollut kiinteä osa EU:n koulutus-, nuoriso- ja urheiluohjelmaa Erasmus+.


Tuo kaikki kuulostaa hienolta. Mutta hienointa eTwinningistä on se, mitä tapahtuu koulun tasolla. eTwinning tarjoaa portaalin, josta löytyy valtavasti valmiita ideoita koulujen kansainvälisiin projekteihin. Rekisteröityminen on ilmaista, nopeaa, eikä velvoita mihinkään. Rekisteröityneenä pääset käyttämään omaa työpöytääsi, desktop, josta löytyy muun muassa portaalin kumppaninhakusivu, jossa on jatkuvasti satoja pyyntöjä liittyä projekteihin. Voit tietenkin myös itse jättää ilmoituksen, jos olet keksinyt hyvän idean projektiin.


Itse projekti voi olla missä muodossa tahansa. Kumppanikouluja voi olla vain kaksi tai vaikka sata. Osallistuvat opettajat suunnittelevat oppilaidensa kanssa projektin, joka voi liittyä ihan mihin vain. Toki niin, että se ainakin sivuaa opetussuunnitelmaa. 


Minun projektieni joukossa on monia sellaisia, joissa olemme laulaneet erilaisia lauluja.  Usein on jaettu tietoa omasta maasta ja alueesta. Pienet oppilaat ovat piirtäneet ja värittäneet perhosia, kukkia ja lintuja, jotka on lähetetty muihin maihin. Eri ikäiset oppilaat ovat puhuneet säännöllisiä Skype-puheluita toiseen maahan. Ihan mahtavaa englannin opettelua! Olemme videoineet, miten Mölkkyä pelataan. Reseptejä on vaihdettu ja kokeiltu. Monena vuonna, tämä mukaanlukien, olemme rakentaneet ja videoineet hienon ketjureaktion. 


Joskus projektikumppaneita on ollut vain yksi, tyypillisesti 3-5. Jossain postikorttiprojekteissa on tainnut olla yli 70 osallistujakoulua. Ainoat kulut näistä kaikista projekteistani ovat postikuluja, koska välillä on kiva lähettää jotain ihan oikeaa kumppanikouluihin, eikä vain jakaa kuvia internetissä.





eTwinning tarjoaa rekisteröidyille eTwinning-projekteille alustan nimeltä Twinspace. Projektin alustana voi olla myös mikä tahansa muukin verkkosivu. Itse olen toteuttanut joitain projektejani Peda.netin sivulla tai Bloggerissa. On myös mahdollista yhdistää erilaisia verkkosovelluksia, kunhan on valittu jokin alusta, johon linkit ja tiedostot kootaan. Oppilaat voivat ikätasoisesti kirjoittaa tekstejä, ottaa ja editoida kuvia tai videoita, etsiä tietoa internetistä, puhua Skype-puheluita jne. Erilaisia äänestyksiä tai yhteisten tiedostojen kirjoittamista on nykyään helppoa toteuttaa. Mahdollisuuksia on rajattomasti!





Jos taas tietotekniikan käyttö ei motivoi tai onnistu jostain syystä, voidaan projekti suunnitella tapahtumaan toisin. Oppilaat voivat piirtää, kirjoittaa käsin, harjoitella lauluja, kokeilla leivontareseptejä.  Tämä kaikki voidaan tehdä ilman tietotekniikkaa. Ajatus on kuitenkin se, että jossain vaiheessa oppilaiden tuotokset muutetaan sähköisiksi kuvaamalla, skannaamalla, videoimalla tai äänittämällä ja nämä jaetaan verkon yli projektin muiden osanottajien kanssa. Mutta tämä malli vaatii vain jonkun (vaikka koulunkäyntiavustajan), joka osaa käyttää tietotekniikkaa. Kansainvälisen yhteistyön ei tarvitse kaatua siihen, ettei usko osaavansa upottaa videoita nettisivulle. Aina löytyy joku, joka osaa!





Ihanteellista on, jos oppilaat ovat mukana projektin suunnittelussa mahdollisimman aikaisin. Olen usein päättänyt yhdessä lasten kanssa, mistä maasta etsimme kumppaneita. Oppilaat ovat tehneet itse työjakoa projektin aikana. Joku osaa puhua englantia hyvin, toinen on hyvä piirtäjä, kolmas osaa etsiä tietoa.


Minulle on kertynyt näiden yhdeksän vuoden aikana nelisenkymmentä eTwinning-projektia. Se on määränä huima ja epätavallinen. Mutta se kertoo kuitenkin siitä, miten innostunut minä olen tästä, miten motivoivana ja hyödyllisenä olen nähnyt projektit oppilaiden näkökulmasta ja miten niiden toteuttaminen on mahdollista osana luokanopettajan työtä.


Erityisen ajankohtaisen eTwinnigistä tekee tuleva OPS2016.  Tiina Sarisalmi Orivedeltä on tehnyt ja jakanut Slidesharessa CC-lisenssillä hienon esityksen aiheenaan Tieto- ja viestintätekniikka uudessa OPS:ssa ja tulevaisuuden koulussa.  




eTwinning-projekteihin liittyy aina tavalla tai toisella myös tvt. Mutta korostan sitä, että ihan opettajan valitsemassa laajuudessa. eTwinning tarjoaa kuitenkin luontevan mahdollisuuden käyttää tekniikkaa hyödyksi ja toteuttaa sitä kautta OPS:ia. Puhumattakaan OPS:n kansainvälisyyttä käsittelevistä kohdista! Tästä voit lukea lisää blogista GLOPS - Kansainvälisyys, globaalikasvatus ja OPS.

Tiina Sarisalmi on paitsi monipuolinen opettaja ja monen hankkeen vastuuhenkilö, myös yksi meistä Suomen eTwinning-lähettiläistä. Meitä on kymmenkunta sellaista opettajaa tai opettajataustaista henkilöä, joita voi kutsua Opetushallituksen kustannuksella koulullenne tai kuntaanne kertomaan eTwinnigistä. Tässä voitte olla yhteydessä suoraan meihin tai Opetushallituksessa Yrjö Hyötyniemeen tai Mia Sandvikiin, etunimi.sukunimi@oph.fi.

Me lähettiläät pidämme myös yhteistä blogia nimeltään Luokkahuoneena Eurooppa - Med Europa som klassrum. Sieltä löydät tekstejämme koulutuksista, omista projekteistamme tai eTwinningin yleisistä asioista. Opetushallitus ylläpitää myös Suomen eTwinningin Facebook-sivua.


Käy ihmeessä rekisteröitymässä!  Tervetuloa mukaan eTwinningiin!



torstai 15. tammikuuta 2015

Matematiikkaa(ko)?

Minuun oltiin tuossa syksyn loppupuolella yhteydessä matematiikkalehti Solmusta. En ole yhtään sen kummemmin matematiikkaan suuntautunut luokanopettaja, vaikka aikoinaan luinkin ne yläasteen laajemmat matikkakurssit (vai miten niitä silloin kutsuttiin?) ja lukiossa olin laajan matikan ryhmässä. Mutta kuten sen aikainen opettajani voi todistaa, en loistanut taidollani yhtään. Taustalla oli haluni opiskella lääkäriksi. Mutta sille alalle en sitten suuntautunut, vaan itselleni mielestäni paljon paremmin sopivalle kasvatustieteen saralle.

Minua oli kuitenkin suositeltu, kun lehden toimimuksessa etsittiin luokanopettajaa, jolla olisi jotain sanottavaa ohjelmointiopetuksesta.

Kuten olen tässäkin blogissa kirjoittanut, olen pistänyt noin vuoden ajan oppilaani ajoittain kokeilemaan erilaisia tarjolla olevia koodausivustoja. En osaa itse koodata, mutta jonkinlainen perustaju näistä asioista kuitenkin on. Kun olin kauan sitten lukiossa, oli meillä jotain atk-tunnin nimellä kulkevia opintoja, joissa kirjoitettiin käskyjä ja loppuun "run" ja sitten jokin täplä vilkkui. Tämän enempää en niistä muista.

Näillä erilaisilla koodauksen perustaitoja harjoittavilla sivuilla pääsee kokeilemaan ohjelmointia niin, että pitää miettiä mihin järjestykseen laittaa sopivia käskyjä, jotta haluttu toiminto tapahtuu. Usein pääsee myös kurkkaamaan, miltä tämä näyttää koodikielellä.  Tuollainen käskyjen valinta ja järjestäminen on mielestäni hyvin kehittävää ja onkin ollut kiehtovaa seurata, kun alakoulun oppilaat miettivät otsa kurtussa näitä asioita. Ilo onnistumisesta on varsinkin haastavimmissa tehtävissä käsin kosketeltavaa. Olen itsekin ihmetellyt iltapäivän hurahtamista, kun olen halunnut saada sovelluksen hahmot tekemään vielä jotain.

En ole kuitenkaan ihan varma, mikä pointti tässä koko koodaustohinassa on. Pitäisikö jo alakoulun puolella alkaa opetella ihan koodauskieltä? Vai riittääkö tulevan ops:n toteuttamiseen tällaisten netistä löytyvien sovellusten käyttäminen pelillisesti? Jos riittää, ei tämä osa uutta opetussuunnitelmaa ole mikään ongelma. Oppilaat kyllä osaavat käyttää tarjolla olevia ohjelmia, kunhan opettaja osaa ne heille osoittaa. Mutta jotenkin tuntuu kuitenkin tarpeelliselta pohtia tätä koodaamista ja/tai ohjelmoimista (onko se ihan sama asia?) vähän syvemmin. Luulisin, että osa oppilaista pitää näitä juttuja mukavana ajanvietteenä. Osa miettii tosissaan ja heidän aivonsa saavat hyvää yleisjumppaa. Ja eiköhän löydy niitäkin, jotka osaavat jo kuudellella luokalla koodata jotain mullistavaa. Toivottavasti tälläisille tapauksille löytyy mielekästä tekemistä!

Ai niin, se matematiikkalehti Solmu. Kirjoitin pienen jutun ja se on nyt julkaistu heidän uusimmassa numerossaan. Tästä pääset lukemaan sen! Aikamoisessa seurassa tekstini siellä on, kaikenlaisten lukiouudistusten joukossa...