maanantai 8. toukokuuta 2017

Uuden kynnyksellä

Tämä on ollut hieman mystinen kouluvuosi. Perustyö on ollut hyvällä tavalla samanlaista kuin ennenkin, mutta jotkin jutut, kuten blogikirjoittelu, ovatkin sitten jääneet vähemmälle. Olen ihmetellyt asiaa itsekseni, mutta päättänyt olla ottamatta siitä stressiä. Kyllä sitä tekstiä taas pukkaa, kun on jotain sanottavaa ja vireystaso kohdallaan.

Vaihdan uuden lukuvuoden alkaessa koulua oltuani 14 vuotta samassa työpaikassa. Koen erittäin ristiriitaisia tunteita juuri nyt. Olen viihtynyt nykyisellä koulullani erittäin hyvin ja työporukasta on muodostunut tiivis ystäväjoukko, ainakin minä koen näin. Hyvän ja lämpimän ilmapiirin aistivat ja siitä mainitsevat miltei kaikki vierailijat. Mikä siis sai minut hakeutumaan pois?

Valmistuin luokanopettajaksi vuonna 1996 oltuani jo vuoden sijaisena. Kahta äitiyslomaa ja yhtä vuorotteluvapaavuotta lukuunottamatta olen ollut työssä siitä saakka. Ja nyt siis miltei 15 vuotta samassa paikassa. Kaikki kolme kouluani ovat olleet vanhoja kyläkouluja ja nyt menen upouusiin tiloihin. Se on tietysti yksi suuri muutos. Eniten tähän on kuitenkin vaikuttanut se, että haluan kehittyä opettajana koko ajan. Tuntuu, että olen ammentanut nyt niin paljon hyvää, mitä nykyinen ympäristö voi tarjota. On siis aika haastaa itseni uudessa paikassa.

On hyvä joutua tarkistamaan omia mielipiteitään ja käytänteitään ja myös saada ympärilleen paljon aiempaa suurempi työyhteisö. Paljon muita opettajia, joiden kanssa tehdä erilaista yhteistyötä. Olen ollut erittäin hienossa tilanteessa nämä viime vuodet, kun minua on ympäröinyt päättäväisesti koulun parasta ajatteleva opettajakunta, muusta henkilökunnasta puhumattakaan. Yhteistyö on ollut yleensä helppoa ja palkitsevaa.

Nyt uuden yhtenäiskoulun syntyessä meiltä kaikilta vaaditaan paljon. Tulee olemaan mielenkiintoista havainnoida omia reaktioitani eri tilanteissa. Mahdanko olla kovinkin ujo kymmenien opettajien opettajanhuoneessa? Miten ihmeessä opin edes murto-osan oppilaiden nimistä? Miten tuleva luokkani ottaa minut vastaan? Kuinka selviydyn digitutorin pestistä? Muistanko ottaa avainlätkän aina mukaan? Tähän saakka olen pärjännyt ihan tavallisilla avaimilla...

En ole vuosikausiin ollut ensimmäisen luokan opettaja, joten minulle tulleet oppilaat ovat aina olleet ainakin jossain määrin tuttuja välitunneilta tai koulun yhteisistä tilaisuuksista. Vaikka nyt on tulossa neljäs luokka opetettavaksi, en tällä kertaa tiedä heistä vielä mitään muuta kuin lukumäärän ja luokka-asteen. Pidän toki vielä siirtopalaverin heidän nykyisen opettajansa kanssa, mutta on tämä joka tapauksessa hyvin erilaista kuin vuosiin.

Aikamoinen hyrskynmyrsky päässä...




keskiviikko 25. tammikuuta 2017

Ohjelmointikoulutus

Minä olen viime päivinä ollut todella syvällä ohjelmoinnin maailmassa. Osallistuin itse viikonloppuna Helsingissä Robbo-robotin käyttökoulutukseen. Maanantaina pidin ohjelmointikoulutuksen puolikkaana vesona oman ja naapurikoulun opettajille.

Helsinkiin sain kutsun, vaikka olenkin jo kokenut Robbo-robotin opetuskäytössä. Me-säätiö ja Robbo olivat valinneet 25 koulua saamaan lahjoituksena robotteja ja opetusmateriaalia. Näiltä kouluilta oli kutsuttu opettajia kouluttautumaan. Minä pääsin mukaan, sillä voitimme syksyllä Robbo-pilotissa mukana olleiden koulujen välisen videokilpailun ja saimme sitä kautta koulullamme olevat robotit omiksi.

Oli todella hienoa päästä yhteen samoista asioista innostuneiden opettajien kanssa. Meitä oli joka puolelta Suomea, pieniltä ja suurilta kouluilta. Oli myös silmiä avaavaa kuulla eri koulujen olosuhteista...

Koulutus oli hyvä. Vaikka en itse Robbo-robotin ohjaamisesta oppinut juurikaan uutta, olivat ohjelmoinnin asemaa koulussa kartoittavat puheenvuorot erittäin hyviä. Meille puhuivat mm. Ulla Nordin Me-säätiöstä, Kati Sormunen Innokas-verkostosta sekä Juha Paananen, ainakin Koodikoulusta tuttu mies. Innostavaa!

Siitä se varmaan johtuikin, että sunnuntaina kotiin palattuani rakensin koko maanantaille varaamani esityksen uusiksi...  Omatkin ajatukseni selkiintuivät, enkä enää kokenut aiempaa esitystäni tarpeeksi kattavaksi.

Maanantaina sitten aloitin vähän teoreettisemmin, tosin teimme myös viikonloppuna oppimiani käytännön ohjelmointiharjoituksia, vielä siinä vaiheessa ilman laitteita. Suuri osa koulutuksesta vietettiin kuitenkin itse tehden. Osa aloitti tietokoneilla Scratch-ohjelmalla, osa iPadeilla Scratch Jr:iin tutustuen. Moni kokeili mitään tällaista ensimmäistä kertaa.

Esittelin valkokankaalla myös Koodaustunnin, CodeCombatin (tutustuin siihen muuten itsekin juuri hiljattain) sekä LightBotin. Moni kokeili niitä. Ainakin CodeCombattia on jo kokeiltu luokassakin koulutuksen jälkeen.

Tekaisin lopussa siltä istumalta Kahootilla kyselyn ajatuksista ohjelmoinnin suhteen ennen ja jälkeen koulutuksen. "Opin aika paljon, kyllä tämä tästä" -vastaus sai eniten ääniä, joten kouluttajalle jäi hyvä mieli!

Uudelle koululle töihin

Nyt on mielenkiintoinen kevätlukukausi. Olen viimeisiä kuukausia työssä nykyisellä koulullani, jossa on meneillään jo 14. työvuosi.  Aloitan elokuussa uuden lukuvuoden suurella yhtenäiskoululla täällä Mäntsälässä, joten muutos on melkoinen verrattuna pieneen kyläkouluun.

Siirto tapahtuu omasta aloitteestani, joten vaikka ajoittain koen suurta haikeutta miettiessäni, että jotain tapahtuu viimeistä kertaa tai jotain oikein mukavaa tapahtuu koulullani, olen kuitenkin innostunut ja edelleen tyytyväinen päätökseeni vaihtaa työpaikkaa. Toki työnantajana jatkaa edelleen Mäntsälän kunta.

Olen ollut reilut 20 vuotta opettajana ja kaikki ne vanhoilla kyläkouluilla. Oppilasmäärä on vaihdellut 60-100 välillä. Tulevassa Riihenmäen yhtenäiskoulussa oppilaita tulee olemaan noin 700. Huh...

Luokka-asteeni on jo selvillä (sitä ei ole vielä kerrottu oppilaille, joten pidän sen tässäkin vielä salassa) ja tänään työmaakierroksella pääsin käymään jo tulevassa luokkatilassani toisessa kerroksessa. Aika outoa, mutta mukavalla tavalla kutkuttavaa.



Uutuuttaan tuoksuvat tilat, upouudet kiintokalusteet. Vihreisiin kalusteisiin pitää vähän totutella...

Ikkunastani näkyy hyvin välituntipihalle. Mitenköhän sitä selviää valvontavuoroista näin suuressa koulussa? Minulla on surkea nimimuisti...



Luokassani on muuten tuollainen pieni tila eriyttämistä tms. varten.



Koulu on vielä kesken, mutta näyttää etenevän aikataulussaan. Luovutuksen pitäisi olla huhtikuun lopussa. Työmaa oli muuten tänään todella upean siisti ja järjestelmällisen tuntuinen.



Me kaikki tulevan koulun opettajat olemme tutustuneet toisiimme ja olleet mukana miettimässä asioita jo pitkään. Ensimmäinen kehityskeskustelukin tulevan rehtorin kanssa oli jo vuosi sitten.

Tämä alakoulun uusi puoli on siis rakennettu jo toiminnassa olevan yläkoulun viereen, joten aineopettajat jatkavat entisessä koulussaan, joka kuitenkin siis muuttuu yläkoulusta yhtenäiskouluksi. Me alakoulun opettajat tulemme suurelta osin läheiseltä koululta, josta myös valtaosa oppilasryhmistä siirtyy. Muutama, minä mukaanlukien, tulemme muilta Mäntsälän kouluilta. Tapaamme koko joukolla monta kertaa vielä tänäkin keväänä, joten yhteistyö on jo alkanut.

Olen mukana, tuskin yllättäen, siinä ryhmässä, joka miettii tvt-asioita. Pienellä koululla kaikki ovat käytännössä olleet aina mukana kaikessa, mutta tietotekniikkaan liittyvät jutut ovat kuitenkin olleet minun kontollani. Nyt on ensimmäistä kertaa työelämässä ympärillä monta muutakin, jolla on osaamista ja innostumista näihin juttuihin.

On varmasti todella vaikeaa jättää kevätlukukauden lopussa jäähyväiset mahtavalle työyhteisölleni Ohkolan koululla. Sen parempaa ilmapiiriä on vaikea kuvitella. Olen kuitenkin ihmisenä sellainen, että kaipaan itselleni uusia haasteita ja pientä pakkoa vähän ravistella itseni. Sen vuoksi tänä keväänä olen "kahden koulun loukossa", ajatukset ja sydän kahdessa paikassa yhtä aikaa. Toukokuussa tarvitaan sitten nenäliinoja...

keskiviikko 5. lokakuuta 2016

Minulle uusia sovelluksia ja sivuja

Olin juuri eTwinning-lähettiläiden seminaarissa Rhodoksella ja tutustuin siellä moniin itselleni uusiin sovelluksiin. Ehkä siis näistä on iloa jollekin muillekin?

Tarkoituksena seminaarissa oli tietenkin se, että me opettajat kokeilemme erilaisia juttuja ja viemme ne sitten mukanamme omaan opetustyöhömme.

Dotstorming

Dotstorming on sovellus, jolla voi pistää ihmiset äänestämään eri vaihtoehdoista. Seminaarissa meidän piti selvittää, mitkä asiat yhdistävät meitä osanottajia. Ensin meidät jaettiin muutaman henkilön ryhmiin ja sitten aloimmekin ehdottaa Dotstormingin meille osoitetulla sivulla asioita, jotka voisivat yhdistää meitä. Jokaiselle oli ylläpitäjä määrittänyt viisi ääntä. 

Rekisteröitymällä pääsee luomaan noita sivuja ja voi sitten jakaa linkin kautta sen oikeille ihmisille.

Loin äsken kokeilusivun, jos haluatte käydä tutustumassa. Yläreunan "Add an idea" -kohdasta pääsee lisäämään jonkin jutun ja muut sivulla kävijät voivat sitten halutessaan äänestää olevansa samaa mieltä. Ei mitään asiattomuuksia, eihän?

Quizzizz

Toinen minulle uusi juttu oli Quizizz. Se on, kuten nimestä voi päätellä, erilaisten kyselyiden luomiseen tehty sovellus.

Rekisteröitymällä pääsee luomaan kyselyitä, joissa jokaiselle kysymykselle kirjoitetaan neljä vastausvaihtoehtoa, yksi oikea ja loput vääriä. Sen jälkeen sovellus antaa numerosarjan, jota käyttämällä pelaajat pääsevät kirjautumaan oikeaan kyselyyn. Muistaakseni nopeimmin oikein vastanneet saivat eniten pisteitäkin.

Onhan näitä samantyyppisiä muitakin, esim. Kahoot, mutta tämä vaikutti kyllä hyvältä. Kyselyä luodessa pystyi muuten valitsemaan kieleksi myös suomen. Ja siellä oli myös valmiina monia kyselyitä, jotka voi ottaa itse käyttöön.


Lopussa oikeat vastaukset näkyivät vielä kootusti.


Meetingwords

Meetingwords mahdollisti sen, että me osallistujat pääsimme  kirjoittamaan yhdessä runoa. Ylläpitäjä oli kirjoittanut rivien alut ja jakoi sitten meille linkin. Kaikki pääsivät sitten yhtä aikaa kirjoittamaan ajatuksiaan.


Jos oikein ymmärsin käydessäni äsken sivulla, sinne ei tarvitse kirjautua, vaan kuka vain voi luoda julkisen alustan ja jakaa sitten sen linkin oikeille ihmisille. Sitten vain kirjoittamaan. Sopii kaikenlaisiin ajatusvirtojen kirjaamiseen tms. 

"MeetingWords is a simple text editor for the web.
Your text is saved on the web, and more than one person can edit the same document at the same time. Everybody's changes are instantly reflected on all screens.

Work together on meeting notes, brainstorming sessions, homework, team programming and more!"

FlockDraw

FlockDraw oli käytössä, kun meidän piti piirtää porukalla ryhmällemme logo. Aika lempeissä tunnelmissa taisimme olla... Olihan se vähän sähläämistä, kun kaikki piirsivät yhtä aikaa ja muuttivat jonkun toisen jo tekemiä juttuja. 


"Flockdraw is a free to use online whiteboard based painting & drawing tool. It makes it easy to draw online free with multiple people for fun or business. You can have unlimited people in a room and the drawing updates in real time. Uses different colors, shapes and text."

Sivulla oli paljon mainoksia, mika kannattaa ottaa huomioon. Kuvia pääsee piirtämään kirjautumatta, mutta rekisteröitymällä voi tallettaa töitään omaan profiiliinsa. 

MyBlueRobotAvatar

MyBlueRobotAvatarGenerator mahdollisti nopean avattaren luomisen. Näin ei kenenkään tarvinnut käyttää seuraavassa tehtävässä oikeaa kuvaansa, vaan itse luomaansa avatarta. Tämä sopii moniin koulumaailman projekteihin. Minä näytin omassa luomuksessani melko nuorelta...


Valmis avatar tallennettiin koneelle odottamaan.

Zeemaps 

Zeemaps'iä käytimme, kun kaikki seminaarissa mukana olleet opettajat ympäri Eurooppaa kävivät merkitsemässä, missä asuvat. Kun kävi lisäämässä oman asuinpaikkansa (Additions - Add marker, simple), meitä ohjattiin lisäämään myös hetki sitten luotu avattaren kuva. Ihan hauska juttu!

Oikeaan reunaan sai avattua kaikkien nimet, jolloin yhtä klikkaamalla pääsi katsomaan, missä hän asuu ja miltä hänen avattarensa näyttää.







sunnuntai 18. syyskuuta 2016

Saarella-peli

KuumaTVT-hanke on lähestymässä loppuaan. Tulee miltei hengästynyt olo, kun miettii, mitä kaikkea Kuuma-kunnissa on tämän hankkeen puitteissa viime vuosina tehty.

Saarella-peli on yksi hankkeen ansiosta syntynyt juttu. Sitä on pelattu koulussani eri luokka-asteilla vaikka kuinka paljon ja yhä edelleen se on suosikkipeli. Pelin saa pelattua noin puolessa tunnissa, joten se on pelastanut monta sellaista oppituntia, kun alkuperäiset suunnitelmat ovat jostain syystä menneet uusiksi.

Peluutin pelin kuudesluokkalaisillani tässä muutama päivä sitten. Syynä oli osittain se, että halusin testata langatonta verkkoamme rakennuksen remontin valmistumisen jälkeen.  Tarkoitus oli nimenomaan pelata eri laitteilla.

Peli ei otttanut käynnistyäkseen, mutta soitto ylläpitoon ratkaisi ongelman saman tien. Hyvää ja nopeaa palvelua!

Kuten aina, heijastin pelin omalta tietokoneeltani valkokankaalle. Minä myös toimin pelin luojana ja pääsin siis käynnistämään sen, kun oppilaat olivat liittyneet peliin valkokankaalla näkyvällä numerolla.


Pelaajia tuli mukaan paikalla olevien oppilaiden määrä. Jos olisin ilmoittanut tämän pelin numeron jollekin toiselle luokalla jollain tavalla, olisi osallistujia voinut olla vaikka kuinka paljon.


Saarella-peli oli näille oppilaille ennestään hyvin tuttu, joten pelille tyypillinen neuvottelu alkoi saman tien. Oppilaat huutelivat toisilleen, kuka keräisi ruokaa, kenen pitäisi keskittyä metsän hakkaamiseen ja kuka tutkisi saarta. 

Osa pelasi omalla kännykällään. Pienelläkin näytöllä se onnistuu ihan tyydyttävästi.


Mini-iPadit olivat myös käytössä. 



Jotkut taas pelasivat läppäreillä. Minä itse pidän siitä, että näyttö on tässä pelissä vähän suurempi. Eli mieluummin läppäri kuin tabletti. Mutta tämähän on makuasia!


Osa oppilaista hakeutuu mielellään pöytäkoneiden ääreen. Siinä peli toimii myös kaikkein varmimmin kunnolla, tuleehan nettiyhteys piuhaa pitkin.


Jotkut hoksasivat, että peliin saattoi liittyä kaksi kertaa, jos avasi sen kahdelle eri sivulle koneella... Aika kiire kyllä tuli pelikuukauden aikana, kun yritti ehtiä käyttää kaikki toimenpiteet kahdessa pelissä...


Oli mukavaa todeta, miten luokka innostui taas tästä. He alkoivat kiinnittää kunnolla huomiota onnellisuuspisteisiin suunnilleen puolessa välissä ja niitä kertyikin ihan mukavasti. Katselimme pelin jälkeen Saarella-pelin kotisivuilta TOP-pisteitä ja ihmettelimme yhdessä parhaita saavutuksia. Mitähän ihmeen manoovereitä parhaat luokat ovat tehneet?

Toivon todella, että tälle mainiolle pelille löytyy rahoitus myös KuuumaTVT-hankkeen jälkeekin. Käykäähän kokeilemassa!

tiistai 9. elokuuta 2016

Uusi lukuvuosi!

Meillä täällä Mäntsälässä käynnistyvät koulut vasta ensi viikolla, mutta niin vain työasiat alkavat pyöriä päässä jo nyt. Jostain syystä vatsanpohjassa pyörii pieni paniikki. Alkukesällä lomaa tuntui olevan edessä valtavasti ja oli helppoa antaa erilaisten ideoiden vyöryä mielessä. Nyt, kun loma on lopuillaan, tuntuu, ettei muista läheskään kaikkea, mitä on tullut suunniteltua.


Onneksi olen alkanut saada sähköposteja ja työpuheluita. Aivot käynnistyvät hiljalleen, mutta varmasti!


Minulla on alkavana lukuvuonna  kahden yhdysluokkavuoden jälkeen vain yksi luokka-aste, kuutoset. Pieni luokka kaiken lisäksi. Teoriassa tulossa pitäisi siis olla mukavan yksinkertainen vuosi. Ei kyllä varmaankaan pitäisi kirjoittaa näin, jotain haastavaa luuraa varmaankin jossain!


Blogien määrä on paisunut vähän suureksi ja aiheet menevät osittain päällekkäin. Luokkakohtaiset tvt:n käytöstä kertovat blogit on jääneet viime aikoina vähän heitteille. Toisaalta niissä on jo paljon asiaa. Olisi todella hienoa saada niihin lisää kirjoittajia! Ota yhteyttä, jos innostuit!


Tänä lukuvuonna lähinnä sydäntä on varmaan blogi, jossa kerron, miten uuden opetussuunnitelman käyttöönotto sujuu. Yritän jaksaa ja ehtiä kirjoittaa sinne usein, jotta se toimii mahdollisimman päiväkirjamaisena.


Tämä blogi on kaikkien näiden muiden "äiti". Tänne ilmestynee ajoittain tekstejä, joissa pohdin yleisiä koulumaailman asioita tai jaan löytämiäni juttuja.


Tästä tulikin mieleeni, että juttelin tänään Toikkasen Tarmon kanssa pitkän puhelun. Hauskaa puhua toisen nörtin kanssa kesän jälkeen. Tarmo kertoi muiden asioiden muassa syksyllä alkavasta Rosan koodi -pelistä.


Sivulta kopioitua:


"Ylen 7–12-vuotiaille suuntaamassa Rosan koodi -pelissä lapsi seuraa jännittävää tarinaa sekä innostuu ohjelmoinnista viihteellisellä tavalla. Alakouluissa alkaa syksyllä 2016 ohjelmointiopetus, joka kuuluu kaikkiin oppiaineisiin. Rosan koodi tarttuu osaltaan tähän ajankohtaiseen teemaan.
Rosan koodi -peliin törmää esimerkiksi sosiaalisessa mediassa, YouTubessa, Minecraft-pelissä ja myös ei-digitaalisissa ympäristöissä kuten vieraillessaan kirjastossa tai museoissa. Ratkaistessaan niistä löytyviä kooditehtäviä pelaaja palkitaan Rosan koodi -animaatiojaksoilla. Animaatiotarinassa Rosa on supersankari, joka pelastaa maailman pahalta Griefmasterilta. Pelaajan tehtävä on toimia kuten koodeja keräävä Rosa.


Peliä pelataan rosankoodi.fi -sivulla, jossa on näkyvillä kaikki kooditehtävät sekä ohjaukset kunkin tehtävän äärelle. Ratkaistuaan tehtävän pelaaja palaa sivulle syöttämään tehtävästä saadun koodin. Saapuessaan ensimmäisen kerran sivulle pelaajalle tulee näkyviin Rosan koodi -animaation ensimmäinen jakso. Loput tarinan palaset hän näkee edetessään pelissä. Rosankoodi.fi -sivu avataan syyskuun lopussa.


Rosan koodi -peli on käynnissä 1.10.–31.12.2016, jolloin alakouluikäisten lasten fanittamat henkilöt ratkaisevat tehtäviä malliksi YouTubessa julkaistavissa pelivideoissa. Projektissa on mukana useita yhteistyökumppaneita kuten kirjastot, museot, koulut, Helsingin yliopisto sekä koululaisten Galaxi-ohjelma ja Yle Oppiminen.


Käsikirjoitus Jari Mäkipää
Animaatiot ja valokuvat Inka Kamula ja Lars Johnson
Toimitussihteeri Mari Keinänen
Tuottajat Wesa Aapro ja Timo Lehtinen"



Täältäkin löytyy tietoa.



Aika makea juttu! Peli toimii monella sellaisella alustalla, jota lapset käyttävät jo muutenkin. Nyt on hyvin aikaa polkaista lukuvuosi käyntiin ja aloittaa sitten Rosan koodi -pelin pelaaminen syyskuun lopussa. Aion ehdottomasti kokeilla tätä!

keskiviikko 20. huhtikuuta 2016

Oho, on jo kevät!

Hui, mihin ihmeeseen tämä talvi hurahti? Koko ajan on ollut aikamoinen kiire ja monia asioita mielessä, mutta en silti ole tajunnut, että edellinen blogikirjoitus on lokakuulta.

Koulussamme on eletty tavallista arkea. Tietotekniikka on ollut mukana jo hyvin arkisella ja käytännönläheisellä tavalla. Ehkä senkin vuoksi on tuntunut siltä, ettei mitään varsinaista kirjoittamisen aihetta tällä saralla ole tapahtunut.

Menen huomenna jälleen kouluttajaksi KuumaPOP -tapahtumaan, Hyvinkäälle tällä kertaa. Olen ollut muuten puhumassa joka ikisessä KuumaPOP:ssa alusta alkaen. Ensimmäinen kerta oli lokakuussa 2013 Haarajoella Järvenpäässä, seuraava huhtikuussa 2014 Nurmijärvellä. Marraskuussa 2014 tapahtuma toteutui Kirkkonummella ja seuraavana keväänä sitten meillä Mäntsälässä. Viime syksynä KuumaPOP toteutui Sipoossa ja nyt siis Hyvinkäällä.

KuumaPOP:sta on jotenkin tullut tuttu puolivuosittain toteutuva juttu elämässäni. Ja työpajoihini on aina ilmoittautunut mukavasti väkeä, joten mikäs sinne on mennessä!

Aiheenani huomenna ovat jälleen "Luokanopettajan tietotekniikka" ja "Elokuvia alakoulussa".  Olen päivitellyt esityksiäni tässä viime päivinä, koska taas on molempiin aiheisiin on tullut uutta kerrottavaa. Toivottavasti joku tämän blogitekstin lukijoista ilmestyy huomenna paikalle!

Jotain uutta olemme muuten kuitenkin kokeilleet.Testasimme Operaatio maailmaperintö -peliä pari päivää sitten viitoskuutosten voimin.




Peli soveltuu alakoulua ajatellen varmaankin juuri näille isoimmille. Siinä oli aika paljon luettavaa ja tekstit vaihtuivat tiheään. Emme ehtineet pelata peliä läpi, mutta monta tasoa kuitenkin. En ollut perehtynyt ennakolta kunnolla opettajan ohjeisiin, mutta pelituokion jälkeen opin, että olisin voinut etukäteen poistaa muutamat peliviikot pelistä, jolloin koko juttu olisi edennyt nopeammin.

Pelin sivulla kerrotaan näin:

"Operaatio maailmanperintö on yhteistoiminnallinen oppimispeli maailmanperinnöstä yli 12-vuotiaille. Pelissä avaruuden muukalaiset haluavat purkaa Maa-planeetan ja siirtää ihmiset asumaan muualle. Koska sotilaalliset keinot eivät auta, täytyy pelaajien käyttää vaikuttamistaitojaan ja löytää keskustelujen ja Suomen maailmanperintökohteiden vierailuiden kautta perusteluja, jotka muuttavat muukalaisten mielen. Kukaan pelaaja ei pysty löytämään kaikkea maapallon ja ihmisten kulttuurien pelastamiseen tarvittavaa tietoa yksin, vaan pelaajien on toimittava yhdessä ja autettava toisiaan voittaakseen. Oikeat perustelut myös vaihtuvat jokaisessa pelissä, joten pelaajat joutuvat miettimään ihmisen perintöä ja sen merkitystä monista eri näkökulmista."

Yläkouluun varmaan tosi hyvä juttu!

Peli on vähän samantyyppinen kuin Saarella-peli. Tässäkin kaikki ovat samassa opettajan perustamassa pelissä. Loin alussa pelin. Kun oppilaat tulivat tuohon pelin yleisosoitteeseen, heidän näytöillään näkyi vain minun luomani peli. Se kaiketi tarkoitti sitä, ettei kukaan muu missään muualla pelannut samaan aikaan tätä peliä. Kun oppilaat sitten klikkasivat luomani pelin nimeä, pääsin omalla näytölläni hyväksymään heidät mukaan. 

Noin puolet oppilaista viittasi, kun kysyin, kuinka moni haluaisi joskus pelata uudelleen. Pienemmällä porukalla ja paremmalla ajalla!


Toinen viime aikoina kokeiltu uusi juttu on fysiikka-kemian opiskelu ryhmätöinä. 

Jaoin kuudennen luokan kolmeen osaan (luokka on pieni, noin neljä oppilasta jokaisessa ryhmässä). 

Kukin ryhmä sai yhden oppikirjan kappaleen kopion. Aiheet olivat "Uudistuvat luonnonvarat", "Uudistumattomat luonnonvarat" sekä "Säästä energiaa". Kopioon oli mahdollista tehdä merkintöjä ja alleviivauksia.

Jokaisen ryhmän piti noin 20 minuutin aikana suunnitella ja videoida 3 minuutin mittainen video, jossa kerrotaan kappaleen pääasiat.



Seuraavaksi iPadit kiersivät seuraavalle ryhmälle, samoin se alkuperäinen oppikirjan aukeaman kopio.


Ryhmät katsoivat toisen ryhmän tekemän videon ja lukivat tarvittaessa myös lisää monisteesta.


Ryhmien piti seuraavaksi laatia isolle paperille ajatuskartta videon tietojen perusteella.






En ottanut viimeisestä vaiheesta kuvia. Siinä ajatuskartta, iPad ja moniste kiersivät seuraavaan ryhmään. Jokainen ryhmä sai siis tässä vaiheessa kolmannen aihepiirin käsiteltäväkseen. Tehtävänä oli laatia suullinen esitys. Se esitettiin seuraavana aamuna ensin omalle luokalle ja sitten vuorotellen naapuriluokan kolmosille.

Oppilaat olivat tyytyväisen oloisia tähän uuteen työtapaan. Jokainen varmaankin oppi perusasiat ja innokkaimmat voivat aina laajentaa osaamistaan lukemalla kirjan tekstit paremmin, etsimällä tietoa muualta tai katsomalla Edisoniin keräämiäni, aiheeseen liittyviä oppimisvideoita. 

Jokainen viitoskuutonen muuten työstää juuri nyt kunnon PowerPoint -esitelmää hänelle valitusta maantiedon tai biologian aiheesta. Kuutoset käsittelevät Australiaa ja Oseaniaa, viitoset suomalaisia eläimiä ja kevään edistymistä.


Tänne meille kotiin on muuten hankittu teinipojalleni erilaista Arduino-sälää. Olen itsekin aika innostunut.


Koulussa kolmasluokkalaiset tekivät sarjakuvat, ihan perussovelluksilla tietokoneella. Suunnittelu ruutupaperille, kuusi erillistä kuvaa Paint-ohjelmalla, kuvien tuonti Wordiin ja siellä puhekuplat ja tekstiruudut paikalleen. Hienoja tuli!



Luokassani kävi maaliskuussa muuten ryhmä opettajia monesta Euroopan maasta. He olivat tutustumassa tablettien hyödyntämiseen opetuksessa.

Sovin etukäteen, että kuutoseni haastattelevat englanniksi vieraitamme. Kysymykset mietittiin ja sitten haastatteluja harjoiteltiin omien luokkatoverien kanssa.


Vierailupäivänä ulkomaiset opettajat jakaantuivat kotimaansa mukaan ryhmiin ja oppilaani esittivät hienosti kysymyksensä. Kuvaus hoitui iPadeilla.


Luokassa oppilaat editoivat pikapikaa iMoviella haastattelut vieraiden ihmetellessä vieressä. Minä tietty ylpeänä opettajana mukana...


Oppilaani saivat jälleen hienon kokemuksen ja ainakin palautteesta päätellen myös vierailijat olivat tyytyväisiä. 


Vierailun aikana oppilaani myös koodasivat tietokoneilla ja iPadeilla. Ekaluokkalaisetkin tulivat tvt-tunnilleen suoraan ruokailusta, joten he ennättivät ihastuttaa vieraat taidoillaan ja ennakkoluulottomuudellaan.

Ensi viikolla muuten kaikki luokat esittelevät yhteisessä vappuriehassamme iPadeillä tehtyjä tuotoksia. Sieltä on tulossa vaikka mitä, kuten tänään opettajankokouksessa totesimme. Olen ylpeä kollegoistani!

Tälläistä Ohkolan koulun tvt-rintamalla...